Purjehtimassa!

Eräs pikkuserkkuni ja hänen tyttöystävänsä asuvat reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Hobartista etelään. He kutsuivat minut kanssaan purjehtimaan pariksi päivää Tasmanian merialueelle. En ole ikinä ennen ollut purjehtimassa ja oli jälleen mukava päästä tutustumaan uusiin Australian sukulaisiini. On hienoa kun sukua on ympäri palloa ja kun avoimin mielin ja luontaisen ystävällisellä asenteella suhtautuu asioihin, on maailmalla helppo olla ja tutustua ja tulla juttuun ihmisten kanssa.

Pakkasin jälleen koko reissuomaisuuteni rinkkaan ja hyppäsin aamulla Hobartissa bussiin. Matkasin Oyster Cove nimiseen paikkaan, jossa pikkuserkkuni ja puolisonsa purjevene oli ankkuroituna. Se oli todella kaunis, 20 vuotta vanha uniikki puinen purjevene. Paikallinen seppä oli sen rakentanut 3 vuoden ja noin 3000 työtunnin aikana ja se oli suunniteltu niin, että sillä oli mahdollista ylittää valtameriä ja matkata vaikka aina Eurooppaan asti. 7,4 metriä pitkä, puun värinen, yksi iso masto ja purjeet myös edessä ja takana. Kajuutassa pystyi nukkumaan ja laittamaan ruokaa. Kannella oli pieni sympaattinen dinghy -soutuvene, jolla veneelle pystyi soutamaan rannasta käsin. Kerrassaan upea vene ja se keräsi ansaitusti kysymyksiä ja kehuja myös muilta ohikulkevilta seiloreilta satamissa. Itselläkin venekuume taas pomppasi pari astetta ylöspäin. Toki Iisalmen vesillä ei purkkarille liene paljon käyttöä (eikä itsellä riitä osaamistakaan), mutta toivottavasti ensi kesänä olisi mahdollisuus investoida vähän pienempään moottorikäyttöiseen jollaan.. Katsotaan.

Purjehdimme kolmistaan kohti Bruny Islandia. Ilma oli aurinkoinen, mutta tuulen nopeus vaihteli. Osan matkaa pystyimme matkaamaan energiatehokkaasti pelkästään purjeiden voimin, mutta osan matkaa apuna käytettiin veneen moottoria, "Motorsailing". Pelkkien purjeiden varassa matkaaminen oli todella leppoista puuhaa. Niin hiljaista kun moottori ei surrannut ja ainoastaan tuulen ja aaltojen äänet olivat läsnä. Purjeet eivät läpättäneet ollenkaan, kun ne olivat suunnattu oikein. Matkalla näimme pari hyljettä sekä merikotkan. Toisena päivänä meressä ui myös valtavan iso stingray eli keihäsrausku. Häijyn näköinen otus, joka liikkui nopeasti vedessä. Moinen rausku koitui aikoinaan Steve Irvinen kohtaloksi. Jos oikein hyvä tuuri olisi ollut, niin olisimme saattaneet nähdä delfiineitä ja jopa valaita, mutta tällä kertaa niitä ei näkynyt.

Lounastimme matkalla pienessä poukamassa ja illan suussa saavuimme perille erään hiekkarannan äärelle. Illallinen rantahietikolla, jonka jälkeen tähtien katselua ja pikku hiljaa unta palloon. Minä nukuin teltassa kun pikkuserkkuni ja puolisonsa nukkuivat purjeveneessä. Meren rannalla ja maailman laidalla teltassa nukkuminen pilvettömän taivaan alla vastasi kokemuksena talvella laavussa yöpymistä. Täysin erilainen ympäristö, mutta jotain niin kovin samanlaista siinä oli. Hyvä fiilis!

Aamiainen biitsillä, jonka jälkeen patikkaretki saarella. Erään mäen huipulta avautui näkymä eteläiselle valtamerelle. Sinne päin matkattaessa seuraava paikka olisi Etelämanner. Tämä taisi myös olla matkani kaukaisin piste kotoa. Alue oli kansallispuistoa, karun kaunista seutua ja Tasmanian ilmasto näytti parhaat puolensa. Aurinkoisena aamupäivänä maisemat merelle olivat tosi hienot. Iltapäivällä purjehdittiin takaisin lähtöpisteeseen. Matkalla pysähdyttiin uimassa ja seurattiin myös muita merellä matkanneita purjeveneitä. Oli todella upeat kaksi päivää purjehtimassa. Oli erittäin mukava tutustua ja jutella kaiken maailman asioista pikkuserkkuni ja hänen puolisonsa kanssa, jotka järjestivät tämän kaiken. Kiitokset heille!

Viimeinen päivä Tasmaniassa kuluu perus reissukuosituksia tehdessä, matkalippuja varatessa yms ja muutaman paikankin voisi yrittää vielä ehtiä käydä katsomassa. Huomenna on matkustuspäivä. Aamulla aikainen lento nro 7/11 kohti Melbournea, josta junalla Wangarattaan ja sieltä bussilla pikkukylään nimeltä Bright. Siellä on etukäteen varattuna ihan oikea lomamajoitus ja tauko hostellielämästä tulee kyllä ihan hyvään saumaan. Hostelleissa majoittumisessa todella on yksin matkatessa puolensa, mutta välillä on oikein rentouttavaa olla ihan omissa oloissaankin hetken.