Keskiviikkoaamuna vuokrattiin Artturin kanssa kolmeksi päivää auto Hertziltä ja lähdettiin tutkimaan miltä Tasmania näyttää Hobartin ulkopuolella. Ensimmäisenä päivänä ajeltiin Hobartista kohti länsirannikkoa ja pikkukylää nimeltä Strahan, jossa myös yövyttiin. Matkalla maisemat muuttuivat useaan otteeseen. Lähellä Hobartia oli erittäin kuivaa, mutta pohjoiseen mennessä saari alkoi näyttää vehreämpää puoltaan. Maisemat vaihtuivat avarista vuoristomaisemista tiheisiin metsiin. Tiet olivat paikoin erittäin mutkaisia, mutta pääsääntöisesti kuitenkin hyvässä kunnossa. Matkan varrella pysähdeltiin siellä täällä ja tehtiin lyhyitä maisemakävelyjä. Pikkuisia kenguruja (wallabeja) ja joitain piikkisiä otuksia näkyi teiden varsilla ja cockatooiden lisäksi myös joitain erikoisempia lintuja. Pitää jossain välissä selvittää lintukirjoista tarkemmin, että mitä ne mahtoivat olla.
Strahanista matkaa jatkettiin Cradle mountainsin kautta kohti Launcestonia. Cradle mountains on kansallipuistoalue, jossa on vaellusreittejä joka lähtöön. Sieltä myös alkaa maailmankuulu Overland track vallusreitti, joka on 85 km pitkä ja yksi maailman suosituimmista vaellusreiteistä. Sen vaeltaminen kestää noin 6 päivää. Selvittelin etukäteen mahdollisuuksia tehdä tämä vaellus, mutta aika nopeasti kävi ilmi, että tähän aikaan vuodesta reitille on jo hyvissä ajoin buukattu maksimimäärä vaeltajia, eli noin 35 vaeltajaa aloittaa vaelluksen per päivä. Lisäksi ulkomailla vaellus on vähän eri asia kuin kotisuomessa, kun täällä minulla ei ole mukana kunnon eräkamppeita. Sää vuorilla on jopa kesäaikaan arvaamaton ja aurinkorasvan ja shortsit voi joutua hetkessä vaihtamaan lämpimiin sateenkestäviin vaatteisiin. Siksipä olisi pitänyt melkein osallistua järjestetylle vaellukselle, joka sisältää varusteet. Hinnat ovat kuitenkin kohtuu överillä tasolla kun vaelluspaketista olisi pitänyt eräänkin firman sivujen mukaan maksaa n. 1900 dollaria. Ja eipä siellä tosiaan tilaakaan olisi ollut. Meillä sattui Cradle mountainille mennessä harmiksemme tosi sateinen päivä. Kaikki vuoret olivat pilvien peitossa eikä juuri tehnyt mieli lähteä rämpimään. Etenkin kun lyhyistäkin vaelluksista piti maksaa 16,5 taalan arvoinen päiväpassi. Minusta tuo on vähän erikoista, että kansallispuistossa vaeltamisesta pitää maksaa. Tässä suhteessa Suomessa homma pelittää kyllä erinomaisen hyvin, kun rahoitus puistojen ylläpitoon tulee valtiolta ja vaeltaminen ja telttailu alueilla on ilmaista. Tyydyttiin siis vain tutkimaan sisätiloissa infotauluja alueesta, jonka jälkeen jatkettiin matkaa.
Launceston on Tasmanian toiseksi suurin kaupunki ja ensituntuman perusteella kohtuullisen viihtyisä sellainen. Käytiin katsomassa yhtä aika makeeta koski- tai vuonopaikkaa, jonka ympärille oli rakennettu kaupungin leikkikenttä ulkouima-altaineen sekä riippusiltoineen ja kävelyreitteineen. Iltasella käytiin paikallisessa pubissa syömässä, jossa oli myös ihan kohtalainen kitara-laatikkorumpu duo soittamassa. Erikoisin veto taisi olla funkiksi kääntynyt versio ruotsalaisen Ace of Basen klassikosta All that she wants.
Kolmantena päivänä ajeltiin Launcestonista itärannikolle Swanseaan, josta meren rantaa pitkin takaisin Hobartiin. Matkamittariin kertyi kilometrejä kolmen päivän aikana aika tarkkaan 1000. Kelit olivat koko ajan hyvin vaihtelevat. Välillä aurinko paistoi, mutta sitten yhtäkkiä esimerkiksi Mount Wellingtonilla ollessamme alkoikin sataa lunta(!) ja räntää ja lämpötila tipahti auton mittarin mukaan 3 celsiusasteeseen. Yleisesti ottaen sää tuntui olevan kuin Suomessa kesällä. Saimme mielestäni aika hyvän kokonaiskuvan Tasmanian luonnosta ja erilaisista maisemista. Oli mukava nähdä maaseutua ja niittyalueita, joissa laidunsi yllättävän paljon karjaa ja lampaita. Paikoitellen maisemat eivät mielestäni kovinkaan paljon poikenneet Pohjois-Norjan vastaavista.
Arthurin kanssa tultiin hyvin juttuun ja juteltiin siinä kolmen päivän aikana vaikka mistä. Hän oli innokas jääkiekkofani ja puhuttiin aika paljon NHL:stä, MM-kisoista ja ylipäätään Suomen ja Kanadan jääkiekkokulttuurien eroista. Kuunneltiin myös aika paljon kanadalaista musaa matkalla. Tein joitain hyviä löytöjä ja pistin nimet muistiin. Itsekin pistin vaihdossa autostereoihin joitain suomalaisia klassikoita soimaan, vaikka eipä niistä kieltä ymmärtämätön saa kaikkea irti. Mutta onhan meillä onneksi myös paljon hyvää englanninkielistä musaa. Uskoakseni molemmat opimme aika paljon toistemme kotimaista reissun aikana. :)
Nyt olen takaisin Hobartissa ja Tasmaniassa on tarkoitus viettää vielä lähes viikko. Tässä ensin vähän palautumista road tripistä, jonka jälkeen tarkoituksena on suunnitella tekemistä loppuajalle. Tykkäsin hostellista, jossa olin alkuviikon. Siispä helpotin omaa säätämistä ja varasin muutamaksi päiväksi majoituksen samasta paikasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti