Fraser Island

Fraser Island on maailmanperintökohde. Se on noin 120 kilometriä pitkä hiekkasaari. Loputtoman pitkiä hiekkarantoja, makean veden lähteitä ja järviä sekä Australian puhtain dingokanta. Se oli kohde, jonne suuntasimme kahdeksan hengen porukalla yhdessä pikkuserkkujeni, isoserkkujeni ja heidän vaimojensa kanssa. Majoituimme saarella erään isoserkkuni majapaikassa, jossa myös hänen tyttärensä asusteli. He molemmat olivat saarella töissä.

Saarelle mennään lautalla ja jokaisessa autossa täytyy olla ostettu lupa. Nelivetoauto on ainoa, jolla saarelle voi tulla. Etuvetoisilla, matalilla maavaroilla varustetuilla autoilla ei ole saarelle mitään asiaa. Tiet saaren sisäosissa ovat hiekkateitä ja paikoin hiekka on niin pehmeää ja sitä on niin paljon, että siihen voi jäädä jumiin. Olimme saarella kolme yötä ja näimme useita autoja jumissa hiekassa. Onneksi meidän porukassa oli sen verran hyviä kuskeja ettei jääty kertaakaan kiinni. Rannalla hiekka on kovempaa ja nopeusrajoitus on 80 km/h. Sisäosissa nopeusrajoitus on 30 km/h. Rannalla ajaessa täytyy ottaa huomioon vuorovesi, sillä kun vedenpinta on korkealla, ei rannalla voi ajaa joka paikassa. Minäkin sain kokeilla ajamista rantahietikolla. Hauskaa puuhaa, mutta jopa rannikolla ajaessa tulee olla olla koko ajan tarkkana, että välttää yllättäen vastaan tulevat, välillä isotkin töyssyt ja montut.

Päivät kuluivat saarea kierrellen niin rannalla kuin sisäosissakin. Kävimme useaan otteeseen uimassa Eli creek nimisessä purossa, jossa virtasi 18 asteista lähdevettä, joka kumpusi saaren uumenista. Todella virkistävää, kun elohopea kuitenkin kipusi päivittäin arviolta noin 35 asteeseen. Uimme myös Lake Mckenzie nimisessä sadevedestä koostuneesta järvessä saaren sisäosissa. Meressä uimista ei harrastettu, koska siellä saattoi kohdata tappavan myrkyllisiä box jellyfishejä tai stingereitä, eikä rannalla ollut haiverkkojakaan. Näimme myös ison hiekkadyynin ja myöhemmin mantereen puolelle saavuttaessa kiipesimme Rainbow beachilla hiekkadyynin ylös asti. Ylhäältä oli komeat näkymät. Kätköä etsittiin ja itse jo luovutin, mutta isoserkkuni kuitenkin sitkeästi jatkoi ja löysikin kätkön. Illat vietettiin majapaikassa ruokaa laitellen, seurapelejä pelaillen ja keskustellen kaikenlaisista asioista. Katseltiin myös eteläistä tähtitaivasta, joka on aika lailla erilaisempi kuin pohjoinen versio. Näin Orion's beltin sekä Southern crossin. Tähtitaivaan bongailuun löytyy muuten aika kätevä ohjelma androidille (voi olla iOs alustallekin) nimeltä Sky Map. Kannattaa kokeilla.

Eräänä päivänä rannalla ajellessamme ja myöhemmin iltakävelyllä näimme dingon. Olin ennen matkaa katsonut dokumentin Fraser Islandin ja Australian dingoista ja oli mukava nyt nähdä dingo villinä luonnossa. Aiemmin olin nähnyt pari yksilöä Australia zoossa. Dingon olemus on jokseenkin susimainen, mutta dingo on sirompi. Juoksutyyli on kuitenkin samanlaista jolkottelua. Dingoista ei yleensä ole vaaraa aikuisille ihmisille, mutta pieniä lapsia täytyy pitää koko ajan silmällä. Saaren asuinkeskittymät ovat aidattu ja porteilla on sähköistetty ylityskohta, jotta dingot eivät pääsisi asutuksen keskelle. Viime vuosina on raportoitu joitain purematapauksia ja dingo on myös tappanut historian saatossa muutaman lapsen. Mutta kun ihmiset tietävät kuinka dingon kohdatessa tulee käyttäytyä, vältytään ongelmilta. Dingon lisäksi näimme saarella eräässä järvessä lukuisia pieniä kilpikonnia, joita seurattiin jonkin aikaa. Lisäksi näimme ison guanno-liskon sekä useita eri kotkia. Yksi kotkista taisi olla wedge-tailed eagle ja toinen jokin merikotka.

Tuttavani Suomessa antoi minulle mukaan geokätköistä toiseen kulkevan Suomen lipun muotoisen pienen metalliesineen, geocoinin. Minun oli tarkoitus tuoda se Australiaan ja jättää johonkin sopivaan paikkaan. Löysimme saaren itärannalta geokätkön, jossa oli iso purkki suojaisessa paikassa. Jätin geocoinin purkkiin jonkun toisen poimittavaksi ja jälleen eteenpäin toimitettavaksi. Olin aluperin ajatellut kiikuttaa sen Tasmaniaan, mutta Fraser Island tuntui sopivalta paikalta. Vaikka saarella oli paljon muitakin, niin olo oli silti vähän kuin autiolla saarella, kun minulla ei ollut kolmeen päivään omasta Suomen liittymästä saati Aussi-Optus liittymästä minkäänlaista yhteyttä ulkomaailmaan. Onneksi pystyin kuitenkin lähettämään ystävieni puhelimella viestin koti-Suomeen että "no worries kaikki okei älkää ihmetelkö kun minuun ei saa kolmeen päivään yhteyttä. "

Kuluneesta viikosta voisi tarinoida vaikka kuinka pitkästi, mutta tässä joitain kohokohtia. Upea viikko, josta suuri kiitos kuuluu kaikille tapaamilleni ihmisille, joiden kanssa olen saanut viettää aikaa.