St Kilda

Apollo Baysta matkasin takaisin Melbournen Southern cross rautatieasemalle ja siitä sitten ratikalla kohti kaupunginosaa nimeltä St Kilda. Olin kuullut paristakin eri lähteestä, että St Kildassa voi olla vaarallista liikkua yksin pimeällä ja muutenkin saattaa olla vähän epämääräisiä seutuja. Reissun varrella olin jutellut kuitenkin kahden syntyperäisen melbournelaisen kanssa ja molemmat totesivat, että ei mitään hätää; alue on tosi makee, backpackereiden suosiossa, paljon livemusiikkia ja muutenkin mielenkiintoinen lähiö. Lisäksi Melbournen keskusta tuntui olevan aika pitkälti täynnä ostoskeskuksia ja toimistorakennuksia, joten päätin että käydäänpä vaihteeksi katsomassa miltä lähiö näyttää. Ratikkasysteemi täällä ei ole kovinkaan käyttäjäystävällinen. Pitkin hampain ostin 6 taalaa maksavan (ei palautettavan) kortin ja latasin sitä minimisummalla eli 7 $ lla. Yhden matkan hinta oli siis 13 dollaria, jos ei useammalle matkalle ollut tarvetta. No viikonlopun edetessä tuli kuitenkin sitten liikuttua ratikalla monta kertaa että eipä ne pennoset sitten hukkaan menneetkään.

Majoituin base backbackers hostellissa, joka oli kyllä ihan viihtyisä ja siisti paikka, mutta samalla armoton bileluola. Olin 8 hengen dormissa, jossa suurin osa kanssamatkaajista koostui brittiläisistä working holiday tyypeistä, joiden kanssa tulin kuin tulinkin sitten alkuvaikeuksien jälkeen ihan hyvin juttuun ja  loppujen lopuksi vietettiinkin meren rannalla iltaa ihan leppoisissa tunnelmissa. Aamuisin kyllä kieltämättä vähän ahdisti herätä siitä mörskästä, kun koko mökki oli niin kuin pommin jäljiltä ja täynnä kaikkien romuja pitkin poikin. Aika nopeasti siitä sitten siirryinkin väljemmille vesille yleisiin tiloihin.

Minulla oli Suomesta tullessani mukana kaksi geokätköreissaajaa, travel bugia. Molemmissa tageissa roikkui formula-auto kiinni ja esineiden oli tarkoitus kiertää kilparatoja ympäri maailman. Lähdin lenkille eräänä iltana ja koppasin bugit ja gepsin mukaan. Parin kilsan päässä hostellista oli Albert Park niminen puistoalue, jonka läpi Melbournen F1-rata kulkee. Siellä oli formula-aiheinen purkki piilossa, joka löytyikin näppärästi ja asetin bugit sinne. Mission completed. Pitää maaliskuussa seurata tv:stä kisatunnelmia, jos tuttuja mutkia osuu kuviin.

Samaan aikaan Melbournessa oli reissaamassa eräs tuttavani, joka majoittui veljensä ja hänen tyttöystävänsä luona. Vietettiin porukalla aikaa mm. kaupungilla kulkien. Kävimme myös eräänä iltana katsomassa St Kilda pierin aallonmurtajalla asustelevia pingviinejä. Aallonmurtajan rantakivikoissa ja lähistöllä asustelee yhteensä 1000 yksilön pingviiniyhdyskunta. Pingviinit ovat lajiltaan kaikkein pienimpiä, keskipituus on 33 cm. Ne tapaavat tulla esiin auringon laskiessa ja eivät juurikaan tunnu välittävän ihmisistä. Näimme alueella useita pikkupingviinejä uimassa ja tepastelemassa kävelypolulla. Paikalla oli vapaaehtoistyöntekijöitä näyttämässä punaisilla taskulampuilla valoa. Salamavaloa ei saanut käyttää kuvatessa ollenkaan. Tämä oli kyllä kiva kokemus, sympaattisen oloisen otuksia olivat. :)

Australia day on täällä vähän niin kuin itsenäisyyspäivä meillä. Sitä vietetään 26.1 eli samaisena päivänä, kun vuonna 1788 eurooppalaiset rantautuivat Port Jacksoniin lähellä Sydneytä. Australia on siis kohtuullisen nuori maa, kun kaupungit ja sivilisaatio on kehittynyt vain reilun parinsadan viime vuoden aikana. Toki ennen sitä alueella on asunut alkuperäisasukkaita eli aboriginaaleja. Suuntasin Australia dayn aluksi keskustaan erääseen puistoon. Siellä soitti ilmaiskonsertissa jokin paikallinen jazz-kvartetti. Nokkamiehenä toimi ilmeisesti jokin kuuluisakin jazz-trumpetisti, joka konsertin aikana soitti pääinstrumenttinsa lisäksi sujuvasti myös pianoa, saksofonia ja pasuunaa. Mieleen jäi erityisesti eräs suosikkini, jazz standardi nimeltä all of me ja siihen soitettu aivan uskomattoman hieno saksofonisoolo. En tiedä oliko se osittain sävelletty vai kokonaan hatusta vedetty pätkä, mutta todella hienosti kasvoi alusta loppuun ja vaikka sisälsikin nopeita juttuja niin tarpeettomilta tilutuksilta kuitenkin vältyttiin. Konsertti huipentui Australian ilmavoimien 6 lentokoneen muodostelmalentoihin puistoalueen yli, jota paikalle saapunut luutnantti ansiokkaasti selosti. Loppupäivän hengailin suomalaisten tuttavieni kanssa puistoalueella. Katsottiin myös heidän kerrostaloasuntonsa katolta iltasella Australia dayn huipennuksena ollut keskustan ilotulitus. Ei toki ollut ihan samaa luokkaa kuin uuden vuoden rähinät Sydneyssä, mutta yllättävän pitkä kuitenkin ja sisälsi monenlaisia pommeja. Ihan kiva sitä oli seurata samalla nähden kaupungin iltavalaistus. Kaiken kaikkiaan oli oikein mukava päivä!

Käytiin myös tuttavani kanssa eräs ilta katsastamassa St Kildan livemusatarjonta. Eksyttiin paikkaan nimeltä Espy, jossa oli bändilavat kolmessa eri tilassa ja jokaisella lavalla soitti illan aikana useampi bändi. Erityisesti mieleen jäi eräs punk-rock bändi, joka oli varmaan ottanut vaikutteita Danko Jonesista, Billy Talentista ja sekoitti siihen omaa rähjäistä punk-otettaan. Rumpali oli tosi heavy, ja koko trio soitti tosi tiukasti yhteen. Muutama biisikin oli ihan hittimateriaalia ja ylipäätään moinen sähäkkä live-esiintyminen toimi pienessä kellariklubitilassa mainiosti. Toisena iltana olin sitten eräässä toisessa paikassa katselemassa paikallisia bändejä. Sieltä löytyi myös ihan kelpo naislaulajalla varustettu rokkibändi. Heiltä puolestaan jäi mieleen erityisesti energinen versio Alanis Morissetten hittibiisistä nimeltä You oughta know.

St Kilda osoittautui ennakkoasetelmista huolimatta vallan mielenkiintoiseksi alueeksi eikä turvattomuuden tunnettakaan ollut kun liikkui valaistuilla kaduilla, joissa oli koko ajan myös muita ihmisiä liikenteessä. Oli myös mukava saada vähän tuntumaa paikalliseen bändiskeneen. Viikko Melbournessa ja lähialueilla on nyt takana. Nyt reissun lento 6/11 ja suuntana Dazzlin' Tassie ja Hobart. Odottelen jo patikkaretkiä luonnon rauhassa.