Hobart

Pari päivää Tasmaniassa ja Hobartissa on takana. Hobart on aika sympaattisen oloinen pikkukaupunki meren ja vuoren välissä. Kovin kansoitetun Melbournen jälkeen varsin leppoisa olla välillä vähän hiljaisemmassa paikassa. Ihmiset tuntuvat olevan taas kertaluokkaa avuliaampia ja ystävällisempiä. Onneksi myös hostellivalinta osui nappiin. Vaikka St Kildan Base backpackerissa olikin puolensa niin aika lailla kodikkaampi on tämä Hobart's hostel.

Tuossa ihan kaupungin kupeessa on n. 1200 metriä korkea vuori nimeltä Mount Wellington. Lähdin yhtenä aamuna bussipysäkille tarkoituksena mennä bussilla Fern tree nimiseen paikkaan, josta alkavat vaellusreitit vuorelle. Tapasin sattumalta bussipysäkillä erään ruotsalaisen naisen, jolla oli sama suunta. Hän tunnisti minut suomalaiseksi jo parin englanniksi vaihdetun lauseen jälkeen aksentin perusteella. Tultiin hyvin juttuun ja vaellettiinkin sitten koko päivä yhdessä. Hän puhui todella hyvää englantia ja oli oikein mukava vaihtaa ajatuksia mm. yksin matkustamisesta sekä monista muista asioista. Yhteensä 4,5 tunnin vaelluksen aikana kilometrejä kertyi noin 12. Ylhäältä vuorelta oli komeat näkymät kaupunkiin ja merelle. Päivä oli aurinkoinen, joten näkyvyys oli hyvä. Lämpöasteita alhaalla oli ehkä noin 24, mutta vuoren huipulla oli luonnollisesti viileämpää. Patikkapolku oli vaihteleva ja sisälsi niin kivikkoa, vehreitä ja karuja alueita, isoja kalliolohkareita sekä jyrkkiä nousuja ja laskuja. Vuoren huipulla oli yllättävän paljon kasvillisuutta ja valkoiset kukkameret kuhisivat ampiaisia. Onneksi eivät olleet kuitenkaan aggressiivia ja ilman pistoksia selvittiin. Löysimme myös yhden geokätkön vuoren huipulta. Teki hyvää vähän reippailla taasen. Tuolla vuoren kupeessa on useita eri reittejä. Näyttää siltä, että minulla on ensi viikolla vielä hyvin aikaa täällä tehdä kaikenlaista, joten voi hyvinkin olla että vietän vuorella toisenkin päivän patikoiden.

Tapasin tosiaan Melbournessa hostellissa pikaisesti kanadalaisen Arthurin, joka oli myös tulossa Tasmaniaan. Vaihdettiin parit sähköpostiviestit ja selvisi, että hän oli sattumalta varannut majoituksen samasta hostellista kuin minäkin. No, tässä ollaan nyt hiottu suunnitelmaa Tasmanian road trippiä varten pari päivää. Huomenna startataan vuokra-auto aamulla ja otetaan suunnaksi länsirannikko ja Strahan. Sinne on noin 4-5 tunnin ajomatka. Se on muuten hassua, kun Australiassa ajomatkat mitataan tunneissa, ei kilometreissä kuten Suomessa. Matkalla on tarkoitus pysähtyä mielenkiintoisissa paikoissa siellä täällä; kansallispuistoissa, vuorien laidoilla, vesiputouksilla ja muissa sen sellaisissa paikoissa. Seuraavana päivänä matkuu jatkuu pohjoisrannikolle, jossa yövytään mahdollisesti Launcestonissa tai siellä päin. Perjantaina paluu itärannikon kautta takaisin Hobartiin, josta Arthur lentää takaisin Melbourneen ja siitä pikku hiljaa Sydneyn kautta Vancouveriin ja kotiinsa Torontoon. Mielenkiinnolla odotan millainen saarikierros tulee olemaan seuraavan muutaman päivän aikana. Joskus näköjään matkasuunnitelmat luonnistuvat melkein itsestään ja matkaseuraakin löytyy. Tarvitsee vaan vähän omaa aktivisuutta ja myös tuuria, että tapaa samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä.

Täytyy kyllä kiittää onnea siitä, että säiden suhteen olen ollut koko reissun ajan oikeissa paikoissa. Sydneyssä oli mainiot kesäkelit ja vältin viikko lähtöni jälkeen olleen ennätyshelteen (45,9C). Queenslandissa oli sadekausi viivästynyt eikä koko aikana satanut kuin yhtenä päivänä. Nyt Queenslandissa on tiet poikki, tulvia joka puolella ja ilmeisesti jonkin asteen syklonikin on iskenyt tai uhkaa iskeä rannikolle. Tasmaniassa oli muutama viikko sitten vuosikymmenien tulipalot ja nyt tilanne on rauhoittunut. Victoriassakin tilanne alkaa kaiketi olla hallinnassa. Hyvä juttu, kun tarkoitus on matkustaa osavaltion halki parin viikon päästä. On tämä kyllä säiden suhteen vastakohtien maa.

St Kilda

Apollo Baysta matkasin takaisin Melbournen Southern cross rautatieasemalle ja siitä sitten ratikalla kohti kaupunginosaa nimeltä St Kilda. Olin kuullut paristakin eri lähteestä, että St Kildassa voi olla vaarallista liikkua yksin pimeällä ja muutenkin saattaa olla vähän epämääräisiä seutuja. Reissun varrella olin jutellut kuitenkin kahden syntyperäisen melbournelaisen kanssa ja molemmat totesivat, että ei mitään hätää; alue on tosi makee, backpackereiden suosiossa, paljon livemusiikkia ja muutenkin mielenkiintoinen lähiö. Lisäksi Melbournen keskusta tuntui olevan aika pitkälti täynnä ostoskeskuksia ja toimistorakennuksia, joten päätin että käydäänpä vaihteeksi katsomassa miltä lähiö näyttää. Ratikkasysteemi täällä ei ole kovinkaan käyttäjäystävällinen. Pitkin hampain ostin 6 taalaa maksavan (ei palautettavan) kortin ja latasin sitä minimisummalla eli 7 $ lla. Yhden matkan hinta oli siis 13 dollaria, jos ei useammalle matkalle ollut tarvetta. No viikonlopun edetessä tuli kuitenkin sitten liikuttua ratikalla monta kertaa että eipä ne pennoset sitten hukkaan menneetkään.

Majoituin base backbackers hostellissa, joka oli kyllä ihan viihtyisä ja siisti paikka, mutta samalla armoton bileluola. Olin 8 hengen dormissa, jossa suurin osa kanssamatkaajista koostui brittiläisistä working holiday tyypeistä, joiden kanssa tulin kuin tulinkin sitten alkuvaikeuksien jälkeen ihan hyvin juttuun ja  loppujen lopuksi vietettiinkin meren rannalla iltaa ihan leppoisissa tunnelmissa. Aamuisin kyllä kieltämättä vähän ahdisti herätä siitä mörskästä, kun koko mökki oli niin kuin pommin jäljiltä ja täynnä kaikkien romuja pitkin poikin. Aika nopeasti siitä sitten siirryinkin väljemmille vesille yleisiin tiloihin.

Minulla oli Suomesta tullessani mukana kaksi geokätköreissaajaa, travel bugia. Molemmissa tageissa roikkui formula-auto kiinni ja esineiden oli tarkoitus kiertää kilparatoja ympäri maailman. Lähdin lenkille eräänä iltana ja koppasin bugit ja gepsin mukaan. Parin kilsan päässä hostellista oli Albert Park niminen puistoalue, jonka läpi Melbournen F1-rata kulkee. Siellä oli formula-aiheinen purkki piilossa, joka löytyikin näppärästi ja asetin bugit sinne. Mission completed. Pitää maaliskuussa seurata tv:stä kisatunnelmia, jos tuttuja mutkia osuu kuviin.

Samaan aikaan Melbournessa oli reissaamassa eräs tuttavani, joka majoittui veljensä ja hänen tyttöystävänsä luona. Vietettiin porukalla aikaa mm. kaupungilla kulkien. Kävimme myös eräänä iltana katsomassa St Kilda pierin aallonmurtajalla asustelevia pingviinejä. Aallonmurtajan rantakivikoissa ja lähistöllä asustelee yhteensä 1000 yksilön pingviiniyhdyskunta. Pingviinit ovat lajiltaan kaikkein pienimpiä, keskipituus on 33 cm. Ne tapaavat tulla esiin auringon laskiessa ja eivät juurikaan tunnu välittävän ihmisistä. Näimme alueella useita pikkupingviinejä uimassa ja tepastelemassa kävelypolulla. Paikalla oli vapaaehtoistyöntekijöitä näyttämässä punaisilla taskulampuilla valoa. Salamavaloa ei saanut käyttää kuvatessa ollenkaan. Tämä oli kyllä kiva kokemus, sympaattisen oloisen otuksia olivat. :)

Australia day on täällä vähän niin kuin itsenäisyyspäivä meillä. Sitä vietetään 26.1 eli samaisena päivänä, kun vuonna 1788 eurooppalaiset rantautuivat Port Jacksoniin lähellä Sydneytä. Australia on siis kohtuullisen nuori maa, kun kaupungit ja sivilisaatio on kehittynyt vain reilun parinsadan viime vuoden aikana. Toki ennen sitä alueella on asunut alkuperäisasukkaita eli aboriginaaleja. Suuntasin Australia dayn aluksi keskustaan erääseen puistoon. Siellä soitti ilmaiskonsertissa jokin paikallinen jazz-kvartetti. Nokkamiehenä toimi ilmeisesti jokin kuuluisakin jazz-trumpetisti, joka konsertin aikana soitti pääinstrumenttinsa lisäksi sujuvasti myös pianoa, saksofonia ja pasuunaa. Mieleen jäi erityisesti eräs suosikkini, jazz standardi nimeltä all of me ja siihen soitettu aivan uskomattoman hieno saksofonisoolo. En tiedä oliko se osittain sävelletty vai kokonaan hatusta vedetty pätkä, mutta todella hienosti kasvoi alusta loppuun ja vaikka sisälsikin nopeita juttuja niin tarpeettomilta tilutuksilta kuitenkin vältyttiin. Konsertti huipentui Australian ilmavoimien 6 lentokoneen muodostelmalentoihin puistoalueen yli, jota paikalle saapunut luutnantti ansiokkaasti selosti. Loppupäivän hengailin suomalaisten tuttavieni kanssa puistoalueella. Katsottiin myös heidän kerrostaloasuntonsa katolta iltasella Australia dayn huipennuksena ollut keskustan ilotulitus. Ei toki ollut ihan samaa luokkaa kuin uuden vuoden rähinät Sydneyssä, mutta yllättävän pitkä kuitenkin ja sisälsi monenlaisia pommeja. Ihan kiva sitä oli seurata samalla nähden kaupungin iltavalaistus. Kaiken kaikkiaan oli oikein mukava päivä!

Käytiin myös tuttavani kanssa eräs ilta katsastamassa St Kildan livemusatarjonta. Eksyttiin paikkaan nimeltä Espy, jossa oli bändilavat kolmessa eri tilassa ja jokaisella lavalla soitti illan aikana useampi bändi. Erityisesti mieleen jäi eräs punk-rock bändi, joka oli varmaan ottanut vaikutteita Danko Jonesista, Billy Talentista ja sekoitti siihen omaa rähjäistä punk-otettaan. Rumpali oli tosi heavy, ja koko trio soitti tosi tiukasti yhteen. Muutama biisikin oli ihan hittimateriaalia ja ylipäätään moinen sähäkkä live-esiintyminen toimi pienessä kellariklubitilassa mainiosti. Toisena iltana olin sitten eräässä toisessa paikassa katselemassa paikallisia bändejä. Sieltä löytyi myös ihan kelpo naislaulajalla varustettu rokkibändi. Heiltä puolestaan jäi mieleen erityisesti energinen versio Alanis Morissetten hittibiisistä nimeltä You oughta know.

St Kilda osoittautui ennakkoasetelmista huolimatta vallan mielenkiintoiseksi alueeksi eikä turvattomuuden tunnettakaan ollut kun liikkui valaistuilla kaduilla, joissa oli koko ajan myös muita ihmisiä liikenteessä. Oli myös mukava saada vähän tuntumaa paikalliseen bändiskeneen. Viikko Melbournessa ja lähialueilla on nyt takana. Nyt reissun lento 6/11 ja suuntana Dazzlin' Tassie ja Hobart. Odottelen jo patikkaretkiä luonnon rauhassa.

Apollo Bay

Pari päivää Melbournessa kului lähinnä kaupungilla kierrellessä ja puistoissa ja kirjastoissa istuskellen. Oli muutama juttu, mitkä piti saada hoidettua Suomen suuntaan niin vaihdoin välillä loman off-asentoon. Sinänsä Melbourne tuntui ihan kivalta kaupungilta. Aika erilainen kuin Sydney. Jotenkin paljon eurooppalaistyyppisempi. En tiedä johtuiko se sitten kaupungin läpi virtaavasta joesta vai mistä. Tutustuin hostellilla muutamaan uuteen ihmiseen, mm. New Caledoniassa tuomareina työskentelevään ranskalaiseen pariskuntaan sekä kanadalaiseen Arthuriin. Arthur oli ollut working holiday viisumilla Australiassa heinäkuusta asti ja aikoi viettää viimeiset viikot lomaillen. Hän oli myös suuntaamassa Tasmaniaan kuten minäkin. Ehkä tavataan siellä ja kehitetään jotain aktiviteettia, katsotaan.

Great ocean road on Melbournesta lounaaseen lähtevä, meren rantaa pitkin mutkitteleva suosittu maisemareitti. Ajattelin, että voisi olla kiva käydä katselemassa maisemia ja tutustumassa johonkin rantakylään. Valitsin satunnaisesti kohteeksi Apollo Bay nimisen paikan noin parinsadan kilsan päässä Melbournesta. Tsekkasin majoituksen kuntoon etukäteen ja lähdin matkaan ensin junalla Geelongiin, josta bussilla Apollo Bayhin. Oli kyllä komeat maisemat, jyrkänteitä ja rantahietikoita ja -kallioita. Meri oli näkyvissä lähes koko bussimatkan ajan. Tästä vähän eteenpäin on suosittu 12 apostolia niminen paikka, jossa meressä on isoja kivipaaseja. Totesin kuitenkin, että näin muutaman tunnin bussimatkalla jo ihan riittävästi maisemia, joten tällä erää apostolit jää väliin. Sen sijaan päätin viettää rauhassa aikaa hostellilla ja tutustua pikkukylään. Täällä on aika miellyttävä ilma. Merituuli puhaltelee vilvoittavasti. Tästäpä johtuen käväisin pitkästä aikaa tekemässä parikin kertaa kunnon juoksulenkin meren rannalla. Tuli kyllä hyvä fiilis siitä.

Hostellilla työskenteli todella ystävällinen vähän iäkkäämpi nainen. Muutenkin samaan aikaan paikalle sattui mukavaa porukkaa; jenkeissä astrofysiikkaa opiskeleva jannu sekä muutamia ranskalaisia tyttöjä. Keittiössä kuulin myös vähän tutumpaa kieltä. Paikalle oli sattunut kolme suomalaista tyttöä. Heh, hassua että täälläkin syrjäseudulla pallon toisella puolella tapaa suomalaisia. Kaksi heistä oli working holiday visalla ja yksi lomailemassa. Pitkällä reissulla olivat jokainen, kun aikoivat vasta kesäksi palata takaisin Suomeen. Kyllä minä ainakin jo vähän odottelen kotiinpaluuta, maaliskuun hankikelejä ja laavuöitä ja kaikkia siistejä juttuja mitä kotona odottelee. Välillä meinaa ikäväkin puskea päälle. Hyvillä fiiliksillä täällä kuitenkin vielä ollaan. :) Reissu alkaa olemaan tasan puolessa välissä, kun nyt on kuukausi takana päin.

Tutustuin hostellilla myös erääseen kivaan tyttöön nimeltä Belinda. Hän on syntyperäinen melbournelainen ja viettämässä lomaa Great ocean roadilla. Pelailtiin siinä sitten shakkia koko ilta rupatellen niitä näitä. Kun kysäisin hänen lomasuunnitelmistaan, niin sanoi että aikoo vain etsiä jonkin kivan paikan ja lueskella kirjaa koko päivän. Siinäpä leppoisa asenne lomanviettoon. :)

Bongasin muutaman sadan metrin päästä hostellista Apollo bayn golf-kentän. Kävin edellisiltana skouttaamassa paikan päällä hintatasoja ja totesin paikan varsin kohtuuhintaiseksi. Aamulla suunta sitten kentälle. Otin 9 reijän green feen, koska kentällä ei ollut enempää väyliä. Vuokrasin puolikkaan setin mailoja, muutama harjoituslyönti verkkoon, venyttelyä ja eikun ykköstiille. Kierros alkoi loistavasti, par 3:lle par. Seuraavalla lyhyehköllä par 4:lla avaus osui nappiin ja pääsin toisella chippaamaan viheriölle. Chippi 15 sentin päähän kupista ja varma birdie sisään. No loppukierros menikin sitten vähän enempi metsään, eikä tuloskorttiin kovin kummoisia numeroita tullut. Oli kuitenkin ihan kiva pelata. Pelasin kierroksen kahden Geelongista kotoisin olevan miehen kanssa. He olivat pelanneet vasta pari vuotta ja vähän tuntui olevan välillä omat säännöt käytössä. No samapa tuo mulle,  enkä viitsinyt asiasta huomauttaa. Mukavaa peliseuraa anyway :)

Tämä Apollo Bayn visiitti oli hyvinkin käymisen arvoinen reissu. Huomenna takaisin Melbourneen. Katsotaan mitä Australia day tuo tullessaan.

Kuvat...

.... löytyvät jatkossa kaikki osoitteesta http://db.tt/aAC2AhqE . Uusia kuvia on sekä alussa että lopussa.
Ensi tunnelmat Melbournesta on niin kuin olisi jossain Keski-Euroopan suurkaupungissa. Not bad!

Road trip, Cairns, Great barrier reef

Fraser islandilta lähdettiin kohti Cairnsia erään isoserkkuni ja hänen tyttärensä (pikkuserkkuni) kanssa. Matkaa oli taitettavana noin 1500 km. Matkalla yövyttiin Maryboroughissa toisen isoserkun luona. Toinen yö vietettiin Mackayssa. Matkalla kävimme tapaamassa muutamia muitakin ihmisiä, mm. Inghamissa sain eräältä Victoriassa syntyneeltä jannulta erinomaisia vinkkejä Melbournea varten. Lisäksi Rockhamptonissa tapasin jälleen yhden uuden isoserkun perheineen. Matka taittui yllättävän mukavasti. Välillä pysähdeltiin kahviloissa ja muissa paikoissa. Maistoin myös eräässä pikkukylässä australialaista perinneruokaa, lihapiirakkaa (meatpie). Ulkona oli joka päivä reippaasti yli 30 lämpöastetta, mutta ilmastoidussa autossa ei ollut hätää. Matkan varrella bongasin myös yhden kengurun. En tätä ennen ollutkaan nähnyt niitä luonnonvaraisina. Maisema muuttui Frasierista Cairnsiin mennessä todella paljon. Aluksi oli kuivaa, mutta mitä pohjoisemmaksi päästiin, sen vehreämmäksi luonto muuttui. Lisäksi alavat seudut vaihtuivat mataliin vuoristoihin. Pohjoisemmaksi tultaessa pelloilla viljeltiin sokerijuurikasta, banaania ja mangoa.

Tähän aikaan vuodesta täällä pitäisi olla sadekausi. Sateet ovat vasta saapumaisillaan ja paikoin on kärsitty kovasti kuivuudesta. Myös tulipaloja esiintyy. Pahimmat tulipalot ovat kuitenkin etelämpänä New South Walesin ja Victorian osavaltioissa ja aiemmin Tasmaniassa. Cairnsiin saavuttaessa huomasi, kuinka ilma on muuttunut. Brisbanen pohjoispuolellakin oli kuuma, mutta Cairnsissa se kuuma vasta olikin, koska ilmankosteus on korkea.

Cairnsissa aika kului kaupunkia ja lähiseutuja kierrellessä. Hintatasoltaan Cairns on edullisempi kuin Sydney ja lyhyen tuntuman perusteella ehkä leppoisampi myös. Vietimme yhden päivän autolla ajellen ja tutkien Atherton Tablelandsin alueita. Oli mukava nähdä aitoa australialaista maaseutua. Maisemat olivat kumpuilevia ja vaihtuivat nopeasti kosteasta kuivaan. Matkan varrella oli vesiputouksia, näköalapaikkoja, sademetsiä yms. Näin myös Queenslandin korkeimman vuoren, joka on 1622 m korkea. Lisäksi eräässä paikassa oli todenmäköisesti Queenslandin suurin Curtain fig tree (kuvia myöhemmin). Aivan valtavan iso puu. Toisessa paikassa sen sijaan oli tulivuorenpurkauksen seurauksena syntynyt kraatteri, jonka kokoa oli kameralla vaikea ikuistaa. Maaseutualueella viljellään myös paljon kahvia. Kävimme turistinähtävyys Australian coffee centerissä, mutta pavut ostettiin läheisestä pikkupajasta, jossa syntyperältään italialaiset ovat viljelleet kahvia jo 60 vuoden ajan. Ystävällinen palvelu ja kiva pikku paikka oli se. Päivän aikana löytyi myös muutama geokätkö. Eräänä päivänä kävimme myös paikallisella torilla, jossa oli monenmoista hedelmää ja kasvista myynnissä. Olisi kiva, jos olisi itselläkin mahdollisuus enemmän hyödyntää toreja kotosuomessa, jossa tuotteet ostetaan suoraan tai lähes suoraan kasvattajalta.

Cairnsissa ollessa yksi pakollinen käyntikohde on Great barrier reef eli iso valliriutta. Se on 2000 km pitkä korallimuodostelma Tyynellä valtamerellä. Koralleja on tuhansia erilaisia ja erivärisiä ja niiden läheisyydessä elää kaikenlaisia eliöitä ja kaloja. Riutalle on järjestetään retkiä lukuisten eri matkanjärjestäjien toimesta. Sukulaisteni naapurilla on noin 7-8 metrinen moottorivene ja hän ystävällisesti ehdotti, että voidaan lähteä hänen veneellään riutalle. Lähdettiin yhteensä 6 hengen porukalla aamulla liikenteeseen. Kohteeksi otettiin noin 45 min matkan päässä oleva pieni, autio hiekkasaari. Matkalla nähtiin muuten 3-4 delfiinin parvikin aivan veneen vieressä. Sanoivat että delfiinien näkeminen veneestä käsin on aika harvinaista. Hyvä tuuri kävi! Hiekkasaaren kupeeseen päästyä ankkuroitiin vene, litratolkulla aurinkorasvaa iholle ja sitten snorkkelit tanaan ja pulahdus lämpimään meriveteen. Koralleja ja kaloja oli kaikissa sateenkaaren väreissä. Meritähtiä, jotain kummallisia liikkuvia eliöitä syöviä koralleja ja vaikka mitä muuta. Siinä aikamme snorklailtiin ja ihmeteltiin kunnes lähdettiin viereiselle Green islandille. Green island on joskus tuhansia vuosia sitten ollut samanlainen pieni hiekkamuodostelma kun ensimmäinen saari, jossa kävimme. Vuosien saatossa saarelle on kuitenkin lintujen jätöksistä alkaen muodostunut kovaa kiveä ja pikkuhiljaa myös kasvillisuutta. Käveleskelimme saarella ja uimme meressä. Oli muuten valtavan iso kala kaverina siinä uimassa. Ei kuiteskaan ihmiselle vaarallinen, mutta kooltaan ehkä 1,5m×0,8 m. Siinäpä se päivä meni mukavasti. Lomalaista säätkin suosi. Korallit ovat parhaimmillaan auringon paisteessa, kun kaikki värit loistavat ja erottuvat selkeimmin. Riutalla pystyi uimaan, mutta rannikolla kukaan ei ui tähän aikaan vuodesta. Meressä voi olla tappavia sormenpään kokoisia stingereitä tai isompia box jellyfishejä. Ihmiset uivat sisämaassa makean veden puroissa ja järvissä. Siellä vesikin on virkistävämpää (viileämpää) kuin meressä.

Kaksi viikkoa Queenslandissa meni nopeasti. Nähtävää olisi vaikka kuinka pitkäksi ajaksi. Paikallisten ihmisten kanssa ollessa sain hyvän käsityksen australialaisesta elämäntyylistä. Tutustuin kymmeniin sukulaisiin ja moniin tulee varmasti jatkossakin pidettyä yhteyttä. Kiitos vielä kaikille asianosaisille! Nyt Cairnsin lentokentällä ja matka jatkuu Tiger airwaysin siivin Australian eteläosiin, Victorian osavaltioon, Melbourneen.

Fraser Island

Fraser Island on maailmanperintökohde. Se on noin 120 kilometriä pitkä hiekkasaari. Loputtoman pitkiä hiekkarantoja, makean veden lähteitä ja järviä sekä Australian puhtain dingokanta. Se oli kohde, jonne suuntasimme kahdeksan hengen porukalla yhdessä pikkuserkkujeni, isoserkkujeni ja heidän vaimojensa kanssa. Majoituimme saarella erään isoserkkuni majapaikassa, jossa myös hänen tyttärensä asusteli. He molemmat olivat saarella töissä.

Saarelle mennään lautalla ja jokaisessa autossa täytyy olla ostettu lupa. Nelivetoauto on ainoa, jolla saarelle voi tulla. Etuvetoisilla, matalilla maavaroilla varustetuilla autoilla ei ole saarelle mitään asiaa. Tiet saaren sisäosissa ovat hiekkateitä ja paikoin hiekka on niin pehmeää ja sitä on niin paljon, että siihen voi jäädä jumiin. Olimme saarella kolme yötä ja näimme useita autoja jumissa hiekassa. Onneksi meidän porukassa oli sen verran hyviä kuskeja ettei jääty kertaakaan kiinni. Rannalla hiekka on kovempaa ja nopeusrajoitus on 80 km/h. Sisäosissa nopeusrajoitus on 30 km/h. Rannalla ajaessa täytyy ottaa huomioon vuorovesi, sillä kun vedenpinta on korkealla, ei rannalla voi ajaa joka paikassa. Minäkin sain kokeilla ajamista rantahietikolla. Hauskaa puuhaa, mutta jopa rannikolla ajaessa tulee olla olla koko ajan tarkkana, että välttää yllättäen vastaan tulevat, välillä isotkin töyssyt ja montut.

Päivät kuluivat saarea kierrellen niin rannalla kuin sisäosissakin. Kävimme useaan otteeseen uimassa Eli creek nimisessä purossa, jossa virtasi 18 asteista lähdevettä, joka kumpusi saaren uumenista. Todella virkistävää, kun elohopea kuitenkin kipusi päivittäin arviolta noin 35 asteeseen. Uimme myös Lake Mckenzie nimisessä sadevedestä koostuneesta järvessä saaren sisäosissa. Meressä uimista ei harrastettu, koska siellä saattoi kohdata tappavan myrkyllisiä box jellyfishejä tai stingereitä, eikä rannalla ollut haiverkkojakaan. Näimme myös ison hiekkadyynin ja myöhemmin mantereen puolelle saavuttaessa kiipesimme Rainbow beachilla hiekkadyynin ylös asti. Ylhäältä oli komeat näkymät. Kätköä etsittiin ja itse jo luovutin, mutta isoserkkuni kuitenkin sitkeästi jatkoi ja löysikin kätkön. Illat vietettiin majapaikassa ruokaa laitellen, seurapelejä pelaillen ja keskustellen kaikenlaisista asioista. Katseltiin myös eteläistä tähtitaivasta, joka on aika lailla erilaisempi kuin pohjoinen versio. Näin Orion's beltin sekä Southern crossin. Tähtitaivaan bongailuun löytyy muuten aika kätevä ohjelma androidille (voi olla iOs alustallekin) nimeltä Sky Map. Kannattaa kokeilla.

Eräänä päivänä rannalla ajellessamme ja myöhemmin iltakävelyllä näimme dingon. Olin ennen matkaa katsonut dokumentin Fraser Islandin ja Australian dingoista ja oli mukava nyt nähdä dingo villinä luonnossa. Aiemmin olin nähnyt pari yksilöä Australia zoossa. Dingon olemus on jokseenkin susimainen, mutta dingo on sirompi. Juoksutyyli on kuitenkin samanlaista jolkottelua. Dingoista ei yleensä ole vaaraa aikuisille ihmisille, mutta pieniä lapsia täytyy pitää koko ajan silmällä. Saaren asuinkeskittymät ovat aidattu ja porteilla on sähköistetty ylityskohta, jotta dingot eivät pääsisi asutuksen keskelle. Viime vuosina on raportoitu joitain purematapauksia ja dingo on myös tappanut historian saatossa muutaman lapsen. Mutta kun ihmiset tietävät kuinka dingon kohdatessa tulee käyttäytyä, vältytään ongelmilta. Dingon lisäksi näimme saarella eräässä järvessä lukuisia pieniä kilpikonnia, joita seurattiin jonkin aikaa. Lisäksi näimme ison guanno-liskon sekä useita eri kotkia. Yksi kotkista taisi olla wedge-tailed eagle ja toinen jokin merikotka.

Tuttavani Suomessa antoi minulle mukaan geokätköistä toiseen kulkevan Suomen lipun muotoisen pienen metalliesineen, geocoinin. Minun oli tarkoitus tuoda se Australiaan ja jättää johonkin sopivaan paikkaan. Löysimme saaren itärannalta geokätkön, jossa oli iso purkki suojaisessa paikassa. Jätin geocoinin purkkiin jonkun toisen poimittavaksi ja jälleen eteenpäin toimitettavaksi. Olin aluperin ajatellut kiikuttaa sen Tasmaniaan, mutta Fraser Island tuntui sopivalta paikalta. Vaikka saarella oli paljon muitakin, niin olo oli silti vähän kuin autiolla saarella, kun minulla ei ollut kolmeen päivään omasta Suomen liittymästä saati Aussi-Optus liittymästä minkäänlaista yhteyttä ulkomaailmaan. Onneksi pystyin kuitenkin lähettämään ystävieni puhelimella viestin koti-Suomeen että "no worries kaikki okei älkää ihmetelkö kun minuun ei saa kolmeen päivään yhteyttä. "

Kuluneesta viikosta voisi tarinoida vaikka kuinka pitkästi, mutta tässä joitain kohokohtia. Upea viikko, josta suuri kiitos kuuluu kaikille tapaamilleni ihmisille, joiden kanssa olen saanut viettää aikaa.

Great time in Queensland

Isosetäni vaimoineen asuu Nambourissa Queenslandissa Brisbanen pohjoispuolella. Vietin muutaman päivän heidän luonaan. Samalla opin tuntemaan useat heidän lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Vietimme mukavan sunnuntaipäivän Noosa headsilla erään perheen kotona. Ruokailun jälkeen pidimme konsertin, jossa useat lapsenlapset esiintyivät. Kuulin mm. jousikvartetin soittoa, kaksi- ja nelikätistä pianon soittoa sekä laulua. Itse sain kunnian esiintyä viimeisenä ja soitin sitten neljä suomalaista kappaletta. Onneksi olin hoksannut kotona ollessani skannata muutamia nuotteja pädiini, niin ei tarvinnut ihan hatusta pimputella. Kahvien jälkeen lähdettiin Noosa main beachille, jossa oli tarkoitus kokeilla surffausta. Aallot eivät olleet aivan parhaat mahdolliset aloittelijalle ja olin ehkä liiankin varovainen enkä saanut kunnon liukua aikaiseksi. Jotain sinne suuntaan kuitenkin, ja pääsin kuitenkin kokeilemaan surffausta. Perhepiiristä löytyi hyvä opettaja, joka tiesi aallot ja antoi hyviä vinkkejä. Surffaus on yllättävän raskasta ja fyysistä puuhaa, koska aallokko meren rannassa on kova. Käy ihan kuntoilusta. Sitten oli vielä vuorossa illallinen. Päivä oli tosi mukava: ihmiset olivat ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Juttelin paljon eri ihmisten kanssa ja opin taas monenlaista mielenkiintoista Ausseista.

Yhden päivän vietimme kierrellen autolla lähiseutuja. Näin paljon erilaisia pikkukyliä, rantoja, kansallispuistoja sekä mm. tulivuorista syntyneet Glasshouse mountainsit. Löysimme lisäksi päivän aikana 3 geokätköä. Eräässä subtropiikkisessa metsässä näimme paddy melonin, joka on kuin kenguru, mutta paljon pienempi. Kahvit juotiin Mary Cairncrossilla. Täällä on muuten todella hyvää kahvia. Ei mitä tahansa suodatinkahvia vaan kunnon pavuista jauhettua ja pressopannulla valmistettua. En tiedä johtuiko se ulkoilmasta vai mistä, mutta oli kyllä erikoisen hyvää.

Australia zoo oli ohjelmassa yhtenä päivänä. Siellä näin sitten vihdoin kaikki erikoiset australialaiset eläimet. Koalat, kengurut, wallabies, dingot, Tasmanian tuholaiset, vompatit ja muut. Koalat ovat kohtuullisen laiskoja otuksia. Nukkuvat 18-20 tuntia päivässä tai jopa enemmän "And then they have a lunch break". Oli ne kyllä aika sympaattisia otuksia. Pienin oli vasta 10 kk vanha. Silittelin koalia ja ruokin kenguruita. Aika turistiolo, mutta sitähän tässä ollaan. Australia zoon perusti Steve Irvinen isä, jonka jälkeen Steve jatkoi työtä. Kaikki australialaiset tuntevat Steve Irvinen. Hän on krokotiilin pyydystäjä ja legenda täällä, joka omisti koko elämänsä eläinten kanssa touhuamiselle. 7 vuotta sitten hän oli uimassa ja iso meduusa tai jokin sellainen (stinger) lävisti hänet piikillään ja Irvine kuoli lähes saman tien. Australialaisille tämä oli yhtä iso juttu kuin Michael Jacksonin kuolema koko maailmalle. Päivän aikana opin kaikenlaista mukavaa nippelitietoa eläimistä. Näin myös aika erikoisen otuksen, joka asuu Kiinassa, Bhutanissa ja muualla siellä päin. Sen nimi oli Red Panda. Sain hyviä kuvia siitä. Pitää jossain vaiheessa lisätä niitä tänne.

Onneksi minulla oli myös aikaa jutella ja viettää aikaa isosetäni ja hänen vaimonsa kanssa. Meillä oli monta hyvää keskustelua ja kuulin monia tarinoita heidän ajoiltaan Suomessa ja Australiassa. Ja jopa aika erikoisiakin juttuja; tiesittekö, että häämarssin säveltäjän Toivo Kuulan nimi oli ennen Taikinamäki, mutta hän ei pitänyt siitä ja vaihtoi sen armeija-aikanaan paremmin tilanteeseen sopivaksi Kuulaksi? Mielenkiintoista! :)

Nyt ollaan Mackayssa ja huomenna matka jatkuu kohti Cairnsia. Blogi laahaa perässä, seuraava kirjoitus kertoo Fraser Islandista!

Nambour, Sunshine coast, Noosa Heads ...

Paljon on ehtinyt muutamassa päivässä tapahtua. Olen tavannut paljon sukulaisiani, kokeillut surffausta, soittanut pianoa sekä kuullut kun muut soittavat pianoa, viulua ja selloa yms. Paljon hyviä keskusteluja niin suomeksi kuin englanniksikin. Hienoja maisemia ja mielenkiintoista subtropiikkia. Paljon olen  oppinut uutta Australiasta, sen historiasta ja luonnosta. Kaikki on niin erilaista kuin Suomessa. Pieniä kivoja kyliä sisämaassa ja rantoja meren rannalla. Luonnonpuistoja joka puolella. Ilma on jopa erittäin miellyttävä, ei ollenkaan tukala. Huomenna Australia zoo (wildlife tyylinen eläintarha, eläimillä hyvät olot) ja keskiviikkona matka jatkuu kolmeksi päiväksi Fraser Islandille, joka on maailmanperintökohde. Hieno hiekkasaari. Paljon villiä luontoa, mm. puhtain dingokanta. Lauantaina suunta kohti Cairnsia. Olen erittäin otettu vieraanvaraisuudesta, jota olen saanut kokea.

Kirjoitan paremmin muutamista yksityiskohdista, sitten kun minulla on paremmin aikaa, viimeistään Melbournessa. Stay tuned!

Kohti Sunshine Coastia

Sydney on tältä erää takana päin. Viimeisenä päivänä kiertelin Chinatownissa ja Darling harbourin alueella. Löysin myös rauhallisen kirjaston, jossa oli ilmainen internet-yhteys. Hoidin omia asioitani, kirjoittelin sähköposteja sekä latasin kuvat blogiin. Löysin pari geokätköä myös tällä reissulla. Nyt kätköjä on kasassa yhteensä 4. Siinäpä se päivä kului siellä täällä haahuillen ja mm. muutamia ostoksia tehden. Pitt streetin kävelykadulla jäin pitkäksi aikaa kuuntelemaan duoa, jonka nimi oli Everything after. Molemmat soittivat kitaraa ja lauloivat sekä toinen soitti välillä mandoliinia. Hyvän tuulista settiä. Esittivät hauskan version Bruno Marsin Soul sisteristä kitaralla ja maniskalla. Heidän jälkeen paikalle saapui mies, joka soitti viulua taustanauhojen päälle. Isot Genelecin pöntöt oli käytössä. Muutapa hyvää esityksessä ei mielestäni sitten ollutkaan. Viereisellä kadulla sen sijaan oli aika hauska, vähän hipimpi kvartetti joka soitteli akustisesti. Kokoonpanoon kuului kontrabasso, banjo, viulu sekä haitari. Tuntuu katumusaskene olevan kohdillaan Sydneyssä! Iltasella istuttiin iltaa Akikon kanssa parissa kuppilassa lähellä hostelliamme jutellen niitä näitä. Hän palaa takaisin Japaniin huomenna. Oli kiva tutustua!

Nyt olen Sydneyn lentokentällä ja odottelen check iniä lennolle Sunshine Coastille. Isosetäni Heino asuu siellä suunnalla perheineen ja he tulevat hakemaan minut lentokentältä. He asuvat Nambourissa, joka on jonkin matkaa Brisbanesta pohjoiseen. Vietän siellä vajaan viikon, jonka jälkeen lähdemme Heinon tyttären Arjan ja hänen tyttären Katrinan kanssa teitse kohti Cairnsia. Se on noin 1700 kilometrin pätkä. Hurjia ovat kyllä nämä etäisyydet täällä. Australia on noin 23 kertaa isompi maa kuin Suomi. Cairnsista lennän sitten 20.1 Etelä-Australiaan Melbourneen. Mutta ennen sitä on varmasti mielenkiintoinen kaksiviikkoinen tiedossa Queenslandissa! Se on ihan trooppista aluetta. Lämpötilat on yleisesti ottaen yli 30 ja ilmankosteus on suuri. Onneksi ehdin jo hitusen tottua aurinkoon Sydneyssä ollessani. :)

Kuvia 3

Kuvia 2

Kuvia 4.

Tässäpä sekalainen  valikoima kuvia ensimmäisiltä päiviltä. Geokätkö johdatti minut erään  kirjaston aulaan, josta löytyi rauhallinen paikka ja ilmainen wifi. Itse geokätkön sai kysymällä sitä infopisteestä.

Kuvia 1

Blue mountains

Lähdimme aamulla Akikon (nyt osaan kirjoittaa hänen nimensä oikein) kanssa kohti päärautatieasemaa, josta ostimme menopaluuliput Katoombaan ja hyppäsimme junaan. Matka kesti vähän alle kaksi tuntia suuntaansa ja olimme perillä kymmenen jälkeen. Kävelimme Jamison valleyn laidalle Echo pointiin, josta oli komeat näkymät laaksoon. Vasemmalla näkyi myös kolme vierekkäistä kalliota, joita kutsuttiin nimellä three sisters. Aamulla laaksossa oli vielä utua ja pilviä, mutta sininen väri kuitenkin erottui. Sininen väri aiheutuu kun eukalyptyspuiden öljystä muodostuu sinertävää utua. Sama ilmiö kun Suomessa havupuut erittävät terpeeniä. Paikalla oli paljon porukkaa ja jatkoimme matkaa merkittyä polkua pitkin kohti scenic centeriä tms. Maisemat oli todella upeat. Räpsittiin paljon kuvia. Oma muistikorttini kuitenkin sanoi sopimuksensa irti ja menetin suurimman osan alkupätkän kuvista. Onneksi edellispäivän kuvat olivat tallessa toisella kortilla, jonka otinkin sitten taas käyttöön eikä suurta vahinkoa päässyt tapahtumaan. Päivästä tuli kolean aamun jälkeen aurinkoinen ja lämmin. Suojaisissa paikoissa lämpötila lienee lähennellyt 30 astetta. Päivä oli tosi tyyni, jopa jyrkänteiden laidoilla.

Scenic centerissä söimme lounaan jonka jälkeen matkasimme alas laaksoon köysiratavaunulla ja takaisin ylös junanraiteita pitkin. Alhaalla laaksossa olosuhteet olivat aivan kuin sademetsässä. Paljon erilaisia lintujen ääniä ja hyvin kostea ilma. Kuljeskeltiin siellä täällä merkittyjä reittejä pitkin. Yhteensä päivän aikana kilometrejä kertyi yli 10 km mäkisessä mastossa. Akikon toiveena oli sopivan pituinen lenkki, joten minäkin päätin ottaa rennosti enkä alkanut ähräämään parinkymmenen kilsan päivävaellusta. Voisin viettää blue mountainsin kaltaisella alueella helposti useammankin päivän vaellellen ja välillä maastossa yöpyen. Nyt näin myös ensimmäisen kerran sen valkoisen papukaijan, jolla on töyhtö ja kova ääni. Olikohan se Cockatoo nimeltään.

Akikon kanssa juttelimme aika paljon Japanin ja Suomen kulttuurien eroista. Oli mielenkiintoista kuulla mm. kuinka he viettävät joulua ja uutta vuotta. Hän oli myös reissannut aika paljon: Euroopassa ja mm. jenkeissä Los Angelesissa ja New Yorkissa. Hän tapasi usein matkustaa yksin ja yöpyvänsä eri hostelleissa. Reipasta!

Minulla on vielä yksi kokonainen päivä Sydneyssä jäljellä ennen kuin jatkan matkaa sukulaisteni luo Nambouriin vähän Brisbanen pohjoispuolelle. Ajattelin viettää huomenna kaupunkipäivän tutustuen mm. Chinatownin ja Darling harbourin alueisiin. Ehkä voisi vähän kauppojakin kierrellä. Etsin huomenna jonkun rauhallisen wifi spotin ja lisään seuraavaan postaukseen muutaman kuvan kuluneilta päiviltä. Viikko Sydneyssä on aika lyhyt aika. Esimerkiksi tällä erää en ehtinyt käydä ollenkaan Royal national parkissa tai Taronga zoossa. Reissun loppupuolella olen vielä muutaman päivän täällä, joten silloin on vielä mahdollisuus käydä mm. näissä paikoissa ennen kuin kotimatka alkaa. Katsoin äsken huvikseni eräisyyden linnuntietä pitkin kotiin, 14930 km. Aika kaukana sitä kyllä ollaan.

Beach life

Eilen kävin Manly islandilla. Hyppäsin lauttaan Circular quayltä. Menopaluu maksoi 14 taalaa. Manly island oli kyllä mainio saari. Paljon rauhallisempi kuin Sydneyn keskusta, vaikka uudenvuodenpäivänä sielläkin oli varmasti tavallista enemmän porukkaa. Lämpömittari lähenteli taas 30 astetta ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Käveleskelin erään patikkapolun rantoja pitkin aina Shelly ja Manly beachille saakka. Matkalla näin pariinkin otteeseen patikkapolun varrella liskoja. Olivat kuin sisiliskoja, mutta melkein kissan kokoisia. Ei niistä vaaraa ollut, mutta ensi alkuun vähän säikäytti. Uuden vuoden aattona tapaamani Adam suositteli Shelly beachia ja siellä vietinkin jonkin aikaa seuraten surffareita. Tutustuin Manlyllä eräässä kuppilassa sveitsiläiseen pariskuntaan. He olivat olleet 4,5 viikkoa ausseissa ja lähdössä seuraavana päivänä takaisin kotiin. Sanoivat pitäneensä kovasti ajastaan Australiassa. En kerennyt koluta toista puolta saarta ollenkaan, joten ehkä tulen tänne vielä toistekin. Rantalinjaa pitkin kävellessä maisemat olivat upeita. Paljon vuosituhansien muovaamia kallioita yms.

Bondi beach on yksi maailman kuuluisimmasta rannoista. Ehkä Copacabana beach Riossa, Waikiki Havaijilla ja Miami island jenkeissä ovat vielä tunnetumpia. Ajattelin sitten, että käydäänpä kattomassa jotta voi "Bondi rescue"ta katellessa sanoa että tuttu paikka. Hyppäsiin bussiin Circular quaylta.Olin eilen juuri kuullut Adamilta kuinka aussit ovat ihan hulluna Abbaan, nii  eiköhän bussiin astuessani Abba soinut taustalla ja bussikuski lauloi take a chance on me:tä mukana. Sitten ei aikaakaan, kun joku suhari kiilasi kohtuu törkeästi bussin eteen. Kuskin laulu muuttui vihaiseksi kiroiluksi, kunnes taas kohta laulettiin waterloota mukana. :) Oli siinä välissä jokin muukin biisi.  Päivä oli vähän pilvinen ja ranta ei ollut sen kummempi kuin muutkaan. Tosin siellä oli mukava seurata surffareita. Luulen että pääsin edes vähän jyvälle siitä, millainen aallon tulee olla ja miten sen harjalle pääsee. Homma näytti aika vaivattomalta, mutta lienee käytännössä ainakin aloittelijalle mielettömän hankalaa puuhaa. Ehkä kokeilen vielä jossain vaiheessa reissua. Bondilta lähti mainio noin kuuden kilometrin mittainen kävelyreitti aina Coogee beachille asti. Jälleen kerran upeita maisemia. Matkalla näin kun ihmiset pelasivat tasaisella noin 30-40 metriä leveällä nurmikentällä peliä, jota sanottiin bowlingiksi mutta näytti lähinnä petanquen ja curlingin yhdistelmältä. Olispa ollut kiva kokeilla.

Tutustuin illalla hostellilla pariinkin eri ihmiseen. Toinen oli tanskalainen kokki, joka oli juuri saapunut maahan ja aikoi viipyä lomaillen ja töitä tehden vuoden verran. Agigo sen sijaan on japanilainen minun ikäinen tyttö, joka on Sydneyssä viikon. Todella sympaattinen, iloinen ja välitön ihminen. Puhui ehkä vähän huonosti englantia, mutta mitäs väliä sillä kun kuitenkin ymmärrettiin toisiamme. Hän oli aikeissa mennä matkatoimiston järjestämälle matkalle Blue mountainsille huomenna. Olin itsekin aikeissa jossain vaiheessa käydä nämä siniset vuoret katsomassa. No siinä aikamme juteltuamme päätettiin, että lähdetäänpä yhdessä ihan omatoimisesti koluamaan kyseinen paikka. Junalla Sydneystä Katoombaan (2h) ja siitä sitten päiväksi patikoimaan ja maisemia katselemaan. Huomiseen!